Ura umpihangessa – oppia avotunturissa

Lähtötilanne: kokemusta jo löytyi

Olin tehnyt talvivaelluksia Lapissa yhdessä osaavan kaverin kanssa jo ainakin kymmenen reissun verran. Lisäksi olin käynyt eräopaskurssin, jossa vaelluksella mm. teimme lumiluolan. Pidin itseäni jo aika hyvänä tekijänä. Mutta sitten löysin kurssin, jossa opastettiin arktiseen talvivaellukseen – ja kokonaan uusi maailma avautui.

1. Ensikosketus: perustaidot ja kokeilu

Aluksi käytiin perehdytys teoriaan ja kokeiltiin käytäntöä viikonloppuretkellä, jossa selvisi, onko tämä itselle sopivaa hommaa. Opeteltiin arktisen talvivaelluksen perustaitoja siitä näkökulmasta, että koko reissu majoitutaan teltassa. Pelkästään bensakeittimen turvallinen käyttö teltassa ja teltan pakkaaminen niin, että sen saa pystyyn parissa minuutissa kovassa tuulessa, olivat timanttista tietoa.

2. Viikon vaellus: kovaa keliä ja tiimityötä

Seuraava askel oli viikon vaativa vaellus avotunturialueella. Siellä oppi käyttämään välineitä, välttämään virheitä ja toimimaan kovissa olosuhteissa järkevästi osana ryhmää. Meidän vaellukselle sattui kova keli – voimakas tuuli ja lumipyry, upottava hanki sekä whiteout-keli, jossa ei nähnyt eteensä juuri mitään. Viikko vahvisti ymmärrystä tekemisestä, välineistä ja siitä, että tämä oli juuri minulle sopivaa puuhaa.

Yksinäiset suksenjäljet avotunturissa auringonpaisteessa - aina ei ole näin hyvä keli
Yksinäiset suksenjäljet avotunturissa auringonpaisteessa - aina ei ole näin hyvä keli

3. Huippuvuoret: mestariksi matkan varrella

Opit hiottiin toimiviksi rutiineiksi pitkällä opastetulla vaelluksella. Kolmen viikon vaellus Huippuvuorilla antoi kädestä pitäen kokemuksen, jonka turvin voisi osallistua vaikka naparetkelle. Osaamista, jolla selviytyy kaikissa olosuhteissa, myös kovassa kelissä, hätääntymättä. Haastavia olosuhteita riitti – kaikkea oli vähintään triplasti aiempaan verrattuna.

Saatiin tiedot ja taidot, miten arktinen retkikunta toimii: miten suunnitellaan matka maailman ääriin, mitä valmisteluita tarvitaan varusteista viranomaisten lupiin, miten jokaisella on oma roolinsa ja miten hyvät yhteistyökumppanit ovat kullan arvoisia.

Harvinaisia taitoja – joita ei muuten oppisi

Perustaitojen lisäksi retkikuntaa varten opeteltiin paljon muutakin: ampumaan kiväärillä ja haulikolla (jääkarhujen vuoksi), järjestämään viestintäyhteydet satelliitin välityksellä, pystyttämään latausaseman, köysilaskeutumaan, laskemaan ravinnon tarve ja paljon muuta. Näitä ei todellakaan olisi oppinut muualta – ainakaan yhtä kootusti ja nopeasti.

Ammattimainen koulutus ja valmennus takasivat onnistuneet retkivalmistelut ja onnistuneen retken. Nykyisin vastaavaa voi etsiä avotunturista.

👉 Huippuvuorten retkikunnan retkikertomus löytyy täältä

More blogs

more template icon
More Templates