“Olemme kaksi ihmistä, jotka rakentavat omia verkkokurssejaan. Molemmilla on ollut välillä hankaluuksia päästä tekemisen alkuun ja keskittyä olennaiseen. Siksi päätimme aloittaa yhteiset sparraustapaamiset. Kun käymme asioita yhdessä läpi, saamme ideoita nopeammin ja pidämme toisemme liikkeessä.”
Meillä oli tarkoitus pitää lyhyt tapaaminen. Kalenterissa oli varattu puoli tuntia, ehkä korkeintaan tunti. Mutta keskustelu venyi, ja lopulta linjat suljettiin vasta 2,5 tunnin jälkeen. Silti kumpikin koki, että aikaa ei mennyt hukkaan. Päinvastoin – vasta loppupuolella syntyivät ne oivallukset, joita emme olisi yksin keksineet.
Yksi konkreettinen hetki kuvastaa hyvin keskustelun luonnetta. Alkuperäinen idea oli rakentaa pieni johdantokurssi yhdestä rajatusta aiheesta. Kun asiaa lähdettiin yhdessä pallottelemaan, se kasvoi nopeasti: ensin syntyi peruskurssi aihealueen keskeisestä lainsäädännöstä, sen kylkeen erillinen osio käytännön velvoitteista, lisäksi bonusmateriaalia alan sääntöihin liittyen ja lopulta vielä idea kokonaan uudesta lisäkurssista toiselle kohderyhmälle.
Yhdestä kurssista syntyi hetkessä viisi erilaista kokonaisuutta. Tämä havainnollisti, miksi yhdessä ideointi on niin voimakasta: toisen kysymykset ja näkökulmat vievät ajattelua pidemmälle kuin yksin pääsisi.
Kun ideat alkoivat lisääntyä, tarvittiin myös työkalu niiden hallintaan. Freemind-mindmap osoittautui siihen erinomaiseksi. Sen avulla voi piirtää näkyviin eri kurssien rungot, liittää lähteitä oikeiden otsikoiden alle ja ennen kaikkea nähdä, miten kokonaisuus rakentuu.
Se toi keskusteluun uuden vaiheen. Yhtäkkiä hajanaisista ajatuksista tuli visuaalinen kartta, joka auttoi priorisoimaan: mikä kannattaa tehdä ensin, mitkä osiot voidaan jättää bonukseksi, ja mitä kehittää myöhemmin.
Ilman tätä välinettä olisi helposti jäänyt tunne, että ideat leviävät joka suuntaan. Mindmap piti lankoja käsissä ja teki näkyväksi sen, että kyse ei ollut kaaoksesta vaan rakenteesta.
Mitä hyötyä sitten saimme venyneestä sessiosta?
Samalla heräsi kysymys: voisiko ideat saavuttaa nopeammin, ilman että aikaa kuluu yli kaksi tuntia?
Yksi ratkaisu voisi olla selkeämpi keskustelun kaava. Esimerkiksi:
Tällaisella rakenteella keskustelu pysyisi 30–50 minuutissa. Silti mukana olisi kaikki olennainen: yhteinen virittäytyminen, tilannepäivitys, ideointi ja selkeä lopetus.
Vaikka rakenteella on merkitystä, tärkeintä on silti tunnelma. Kun molemmat osapuolet ovat aidosti kiinnostuneita, ideat syntyvät kuin itsestään. Meidän keskustelussa sitä kuvasi hetki, jolloin alkuperäisestä pienestä ajatuksesta kehkeytyi monta uutta kokonaisuutta. Molemmat näkivät mahdollisuuksia, ja into tarttui.
Ehkä juuri siksi aikaa kului niin paljon – mutta se tuntui hyvältä käytetyltä ajalta.
Tapaaminen, jonka piti olla lyhyt, venyi pitkäksi. Se paljasti kuitenkin tärkeän asian: parhaat ideat syntyvät usein vasta, kun ollaan lämmitelty ja uskallettu poiketa alkuperäisestä rungosta. Samalla opimme, että keskustelua voi myös ohjata selkeämmällä kaavalla, jolloin aikaa säästyy ja oivallukset löytyvät nopeammin.
Seuraavaksi kokeilemme uutta rakennetta. Katsotaan, voimmeko säilyttää saman innostuksen – mutta tiivistettynä tuntiin.
