Taidan elää elämäni kevättä

Kevät tuli – mitähän nyt muuttuu?

Kevät on muutoksen ja kasvun aikaa.
Se herättää luonnon – ja joskus myös ihmisen sisältä.
Minulle monet suurista elämänmuutoksista ovat tapahtuneet keväällä.
Ehkä siksi tunnen juuri keväällä aina sen erityisen vireen:
jotain on liikkeellä. Jotain muuttuu.

Hiljaisuus Lapissa – ja ääni, joka odotti paluuta

Minulla on ollut tapana lähteä keväisin hiihtovaellukselle Lappiin.
Yleensä pääsiäisen tienoilla – ahkio perässä, yöpymiset teltassa tai autiotuvissa.
Yhteydet katkeavat, kenttää ei ole. Se on täydellinen irtiotto.

Kun olen siellä, maailmani kutistuu: vain lumi, sukset, ja minä itse.
Mutta sillä aikaa muu maailma jatkaa kulkuaan.

Kerran palasin vaellukselta, ja puolisoni kertoi, että yhteinen matkamme oli tullut päätökseen.
Toisella kertaa odotti sähköposti: pomoni ilmoitti, että minulle tarjotaan vapaaehtoista erosopimusta – 27 vuoden jälkeen samassa yrityksessä.

Se oli järkytys, mutta samalla jonkin alku.

Tyhjyys ilman rytmiä – ja hiljainen uupumus

Hyväksyin erosopimuksen.
Se takasi toimeentulon ilman työvelvoitetta – ja mahdollisuuden hengittää.

Olin uupunut.
Jatkuva paine, vuosien stressi ja tunne siitä, että mikään ei enää kanna.
Keväästä tuli hiljainen. Ei työrytmiä. Ei aikatauluja.
Vain aikaa – ja jossain kohtaa myös tyhjyyttä.

Työnhaku takkusi.
En tiennyt, mitä halusin tehdä, enkä jaksanut innostua juuri mistään.

Sitten tapahtui jotain – herääminen unesta

Tänä keväänä tapahtui jotakin yllättävää: törmäsin Pakosuunnitelmaan.
Se ei ollut vain kurssi. Se oli herätys.

Pitkästä aikaa huomasin olevani innostunut.
Ajatukset alkoivat liikkua. Ideat lentelivät. Tuli tunne, että jokin on mahdollista.
Nousin aamulla haluten tarttua koneeseen, kuunnella lisää, tutkia, kirjoittaa.
Tunsin taas sen vanhan minäni, joka syttyi uusista asioista – ja halusi tehdä.

Sen huomasivat myös läheiset ja ammattilaiset.
Vireystasoni nousi, ilme kirkastui, askel keveni.
Jotain oli todella muuttunut.

Uusi suunta – hiihtovaelluksellakin

Osallistuin uudelleen Pakosuunnitelmaan – jopa kesken hiihtovaelluksen.
Hiihtäessäni ylämäkeen ahkio perässä, kuuntelin innostavaa esitystä korvanapeista.
Ja se toimi.

Tällä kertaa kurssi tuntui vieläkin voimakkaammalta.
Ehkä siksi, että olin valmis.

Nyt kuljen Samin ja Victorin viitoittamaa polkua myös muissa heidän valmennuksissaan.
Yritän rakentaa jotain omaa – jotain uutta, ja ennen kaikkea erilaista kuin ennen.

Jos sinäkin etsit kipinää ja uutta suuntaa,
👉 tutustu Pakosuunnitelma-koulutukseen tästä.
Yhteistyössä MentorMind

‍

Tämä kevät ei ollut pelkkä vuodenaika. Se oli käännekohta.

Tuntuu siltä, että kevät tuli sisälle asti.
Uskallan ajatella, että tämä voi olla uuden alku.

Ehkä oikeasti…

Taidan elää elämäni kevättä.